Aamulla satoi vettä, istuin kotini rappusilla kahvikuppi kourassa, suupielessä retkotti savuke. En ole vieläkään lopettanut tupakointia vaikka pitäisi. Pitäisi, pitäisi, pitäisi kai monenlaista muutakin: maalata neljä puutuolia, ommella yläkertaan uudet verhot, laittaa vaatekaapit järjestykseen, aloittaa lenkkeily, lopettaa lorvailu, kiittää, pyytää anteeksi, puhua asioista jotka ovat tärkeitä. Niin, pitäisi mutta mutta. Se mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä on kiinni asenteesta ja täytyy myöntää että minun asenteeni on jo jonkin aikaa ollut melko lailla P:stä, tiedä sitä sitten miksi, ehkä minusta on vain tullut unohteleva ja hajamielinen tai välinpitämätön.... EI, sellaiseksi en halua muuttua. Asenne, sekin on tietoinen valinta, jokaisen henkilökohtainen haaste, minunkin.